Punteracademy

Vedonlyöntiä vuodesta 2009

Mitä nyt?

Olavin uhkaukset twitterissä ovat käyneet toteen. Järkeviin vedonlyöntivihjeisiin, asiapohjaisen keskustelun herättelyyn ja terävien kommenttien jakeluun viime aikoina keskittynyt punteracademy “saa” takaisin raikulipoikansa Iso Mestarin. Paikalle hälytetään tietenkin valmiusjoukkoihin/varhaiseläkkeelle siirretty tiluksienhoitaja, jonka raskaaksi ristiksi lastataan tilanneraportin teko.

Kaksi miestä. Itse veistetty pöytä. Pöydän alla minipossu, päällä läppäri. Toisella puolella villapaitaan pukeutunut ahavoitunut mies, toisella puolella kalpeahko nuori, jonka katseessa on ainutlaatuinen sekoitus epäuskoa, salattua mielihyvää, ja rehellistä tulevaisuuden pelkoa.

Aloitetaan puhtaalta pöydältä, ilman ennakkoluuloja. Mitä sinulle kuuluu? Milloin mahdoin oikein nähdä sinua viimeksi, olikohan se Singaporen reissulla…

Hyvää kiitos, mitä itsellesi? Ei kyllä Singaporen reissun jälkeen ehti vielä sattua ja tapahtua kaikenlaista.

Palataan tuohon kysymykseen tämän haastattelun jälkeen. Aivan, viimeksi pyrit mobiilipeli-markkinoille Le Surgeon -pelisi kanssa, miten se meni?

Itse asiassa senkin jälkeen olemme tavanneet. Le Surgeon meni puihin, lisenssiasioita ei saatu kuntoon ja mitä ideaa on tehdä Le Surgeon -peli ilman Juho Mäkelän kasvoja ja ääntä. Myimme kuitenkin pelimoottorin ja alustavan suunnittelutyön eteenpäin, ja siitä tehtiin myöhemmin Tetris, joten muutamia yksiköitä jäätiin tästäkin projektista voitolle.

Nyt olen kyllä melko varma että Tetris keksittiin Venäjällä joskus useampi vuosikymmen sitten, eikä viime vuonna sinun mielessäsi.

Venäjällä Venäjällä. Mutta koska mieltäsi askarruttaa niin kerron, että viimeksi tapasimme kun kokeilin normaalia elämää.

Aivan! Crocsit päällä laivalle -projekti, kuten täällä nimitimme. Miten se tarina päättyi?

Se oli oikein hyvä jakso, joskin päätös oli hieman ikävä. Viihdyin erinomaisesti rahvaan parissa jäähallilla lippalakki päässä, kunnes parin kuukauden kuluttua kysyessäni josko pidettäisiin vähän lomaa tästä touhusta tajusin, että ne ihmiset olivat perkele tosissaan sen jutun kanssa. Ei juolahtanut mieleenkään.

Selvä. Tai oikeastaan kaikkea muuta kuin selvä, mutta mennään eteen päin. Viime kuukaudet olet siis viihtynyt Airistolla? Lähteenä Olavi Twitterissa.

Pitää paikkansa.

Taas uusi harrastus?

Kyllä vain. Kalastus.

Kalastus. Miksi ihmeessä?

No, tiedäthän kuinka nämä meidän jutut ovat aina loppuneet joko siihen että jään pohjaan, tai menen poikki?

Ei käy kieltäminen.

Kalastuksessa pohjaan jää ensin uistin ja siima menee poikki. Siinä on välikappaleita. Vasta sen jälkeen olen itse pohjalla ja poikki.

Eli lopputulos on kuitenkin sama? Iso Mestari pohjalla ja poikki?

Hyvin pitkälti. Mutta kestin pinnalla ja ehjänä kauemmin, koska sysäsin pohjalle muutaman kymmenen kilon edestä kuvia, lippoja, spinnereitä ja jigejä ennen kuin itse vajosin. Ja poikki menin vasta kun siimaa oli mennyt poikki Jarkko Kinnusen koko uran treenikilometrien mitan verran.

Erittäin validi pointti. Nytkö lyödään taas vetoa?

Kyllä. Kalastuksessa oli se huono puoli, että joka kerta kun palasin tyhjin käsin rantaan tuli joku ammattilainen tai asiantuntija kertomaan minulle, että juuri nyt ei ole kausi käynnissä. Niinpä aloin kaipaamaan jalkapallon selkeää rytmiä. Saalista ei varmaan tule sen enempää ainakaan aluksi, mutta tiedänpähän ainakin saatana että huomisen jälkeen Valioliigan kausi on melko faktisesti käynnissä.

Melko aukoton perustelu joskaan ei ehkä korkeudeltaan kovin vakuuttava kynnys palata uhkapelien anteeksiantamattomaan maailmaan. Laitetaanko ihan vihjettä peliin heti ensimmäiselle kierrokselle?

Ilman muuta. West Bromwich on hyvän viime (alku)kauden takia selkeästi yliarvostettu porukka. Southamptonin pelityyli oli yksi eniten materiaalia parantavista, ja nyt materiaali on myös paperilla parantunut. Isoja suosikkeja ei kannata pelata avauskierroksilla, joten haetaan 3.5-kertoimista vierasvoittoa Pyhimyksille.

Kaveriksi voi kokeilla Norwichin ja Evertonin overia. Norwich on vahvistunut ja tehnyt sen erittäin mielenkiintoisilla hankinnoilla. Näillä hankinnoilla ei lähdetä kotona varsinkaan peruuttelemaan, vaan joukkue pyrkinee pelaamaan melko kunnianhimoista jalkapalloa lähtökohtaisesti sarjasijoituksestaan taistelevaksi joukkueeksi. Vastassa sillä on toinen samanmoinen, kun Everton lähtee Roberto Martinezin johdolla opettelemaan pallonhallintapeliä ja Wiganista tuttua komedia-puolustamista. Overilla pitäisi päästä melko reilusti tuplaamaan.

Asia kunnossa. Yksi kysymys vielä nyt kun taas mieltäni askarruttavia kysymyksiä saatiin selvittää: Olavi sanoi sinun kommentoivan salanimellä twitterissä urheiluasioita? Onko tämä totta ja miten niin salanimellä?

On se totta. Oikea nimeni on kuin onkin Iso Mestari, kuten syntymätodistuksessani jo lukee. Toinen nimikin minulle kastettiin, mutta sen olen käynyt poistattamassa. Ja kommentoin kyllä urheilu- ja muitakin asioita niin twitterissä kuin muuallakin, mutta en tee sitä suomenkielellä.

Tämä herätti enemmän uusia kysymyksiä kuin mihin se vastasi, mutta eiköhän lopetella tähän. Kiitos.

Vielä yksi muisto

Jos Veikkausliigan loppu olikin pienine yleisömäärineen ja lumisine olosuhteineen hieman masentava, saivat suomalaiset futisfanit makeaa mahan täydeltä välittömästi kauden jälkeen. Mikael Forssell palaa HJK-paitaan!

Forssellin paluu kotiin on Veikkausliigalle sarjana huikea asia. Forssell on tietyllä tavalla suomalaisen jalkapallon ainoa todellinen supertähti. Kunnon 2000-luvun rocktähti, elokuvasankari. Jari Litmanen ja Sami Hyypiä ovat toki meriiteiltään edellä, mutta Forssellissa on jotain pelitaitojen lisäksi. Jari Litmasen julkisuuskuva on aina ollut tarkkaan kontrolloitu ja harkittu, ja lisäksi “Litin” uran parhaat vuodet ovat 90-luvun puolivälistä. Hyypiä taas on julkisuudessa hiljainen ja harkitsevainen suomalainen mies Voikkaalta.

Mutta Mikael Forssell on stadin kundi. Todellinen superlahjakkuus. 17-vuotiaana suoraan Valioliigaan sekä suomalaisten että englantilaisten lehtien hehkuttaessa. Forssellilla on lempinimi, jota koko kansa käyttää. Miklu nousee kuumimpien poikamiesten listalla korkealle, Miklu seurustelee julkkiksen kanssa, Miklu kuuntelee räppiä ja kirjoittaa siitä arvostelun musiikkilehteen, Miklu fanittaa Ronaldoa ja katselee YouTube-videoita. Miklu juhlii Kaivohuoneella, kirjoittaa kirjan, ja sekaantuu BB-julkkikseen. Miklu takoo yksin suomalaisten tietoisuuteen, mikä on Twitter. Miklu on Twiklu. Mikael Forssell on Suomen jalkapallomaailman mittakaavassa David Beckham, Ronaldinho ja Ashley Cole.

Jari Litmanen on pelaajana Forssellia suurempi, mutta 17 maalia Birminghamissa aikanaan paukuttanut Forssell on Veikkausliigan suurin tähti kautta aikojen.

Entä sitten pelillisesti? Mitä Veikkausliiga saa, mitä HJK saa europeleihinsä?

Jotkin mediat ovat jo ehtineet lyttäämään HJK-kasvatin pelillisen merkityksen Sixten Boströmin joukkueelle. Faktana Mikael Forssellin tarinaan on jo kirjoitettu se, että lukuisien polvivammojen ja vääränlaisen punttiharjoittelun seurauksena kyseessä ei ole se sama pelaaja, joka ampui ne 17 Valioliigamaalia, tai se pelaaja joka nousi lainapestillään Mönchengladbachissa kulttipelaajaksi pelastettuaan maaleilla seuran sarjapaikan.

Se pelaaja eli nopeudesta pystyynjuoksuissa, nopeista jaloista, motorisesta taidosta tehdä monimutkaisia harhautuksia kovassakin vauhdissa ja ahtaissa tiloissa. Polvileikkaukset söivät nuo ominaisuudet. Ja voimaharjoittelu nipisti loput pois. Samalla hioitui pois myös se terä, mikä nosti Forssellin kansainvälisen tason huippuhyökkääjäksi.

Forssell joutui muokkaamaan pelityyliään. Hänestä tuli staattisempi pelaaja, enemmän paikallaan, lyhyempiä liikkeitä, enemmän palloa jalkaan ja enemmän pelaamista selkä maalia kohti. Paljon target-hyökkääjälle ominaista pelaamista. Forssell on loukkaantumistensa aikana tehdyn voimaharjoittelun ansiosta vahva, nuoruudessa pallon kanssa vietetyn ajan ansiosta taitava, ja vainunsa ja kokemuksensa kautta juonikas. Mutta kansainvälisen tason target-hyökkääjää hänestä ei tullut. Ajoitukset olivat pielessä, puolustajat veivät palloja jalasta. Eikä se ole mikään ihme. Eipä ole esimerkiksi Michael Owenkaan pärjännyt hidastuttuaan. Nopealla hyökkääjällä on kansainvälisellä huipputasolla vain yksi elämä.

Veikkausliiga ei ole kansainvälistä huipputasoa, eikä toivottavasti HJK:n europelivastustajatkaan. Forssell saattaa pärjätä jopa target-hyökkääjänä. Mutta ennen kaikkea hän voi taas pelata vahvuuksillaan. Oikea-aikaiset pystyynjuoksut, puolustajien haastaminen 1v1, riittävän tilan tekeminen laukausta varten boksissa.

Koska Mikael Forssell on sitä, mitä suomalaisessa palloilukulttuurissa kaivataan yhdessä yli lajirajojen. Maalintekijä. Pelaajatyypiltään ei pystyynjuoksija, ei target-hyökkääjä, vaan maalintekijä. Oikein kunnon vanhan ajan saalistaja.

Ja on aivan varmaa, että Forssell tulee tekemään kasapäin maaleja Veikkausliigassa. Ainoa ongelma on se, että huipputason maalintekijänä hänellä saattaa olla vaikea tottua siihen, että kotoisessa pääsarjassamme maalintekopaikassa on oikeasti niin paljon aikaa.

Kyse on siitä, että pelatessa huippujoukkueessa Veikkausliigassa maalintekopaikkoja tulee. Ei tarvitse kuin katsoa sarjan edellisiä maalikuninkaita. Maalintekopaikkoja tulee niin paljon, että niistä on varaa hassata suurin osa.

Irakli Sirbiladze, kokonaisvaltainen targethyökkääjä, ainoastaan päällä suhteellisen kliininen maalintekijä.

Timo Furuholm, liikkuu paljon ja älykkäästi, on monessa mukana ja pääsee paikoille, mutta hassasi maalikuninkuuskaudellaan käsittämättömän määrän käsittämättömiä paikkoja.

Juho Mäkelä, kirurgi laukkaa karkuun, ja viimeistelee joka viidennestä läpiajosta.

Hermanni Vuorinen, kohtalaisen tehokas viiden metrin rajan sisäpuolelta.

Aleksandr Kokko & Henri Myntti. No niin.

Jos HJK:n peli kulkee, ja Forssell saa saman määrän paikkoja kuin kuka tahansa yllämainituista, on 20 maalin raja vaarassa.

Toista vaihtoehtoa ei ole. Nykyään on vallalla suomalaispelaajien suhteen sellainen trendi, että nämä entiset huippumme rakastavat jalkapalloa niin paljon, ja haluavat antaa kannattajille jotain takaisin. Siksi he pelaavat ja pelaavat, niin kauan että muistot heidän huippuvuosistaan korvautuvat yleisessä mielipiteessä heidän viime aikojen esityksillään. Kuka muistaa Joonas Kolkan käsittämättömän hienon volleymaalin Panathinaikos-paidassa Mestareiden Liigassa? Vai muistavatko ihmiset Kolkan viimeiset maaottelut?

Mikael Forssell on samassa tilanteessa. Kuinka moni muistaa että Jose Mourinhon ensimmäisellä kaudella Chelseassa Forssell oli Bluesin listoilla olevista hyökkääjistä paras maalintekijä Valioliigassa? Ja kuinka moni muistaa huonot maaottelut tai Leeds-ajan vaikeudet?

Siksi 31-vuotiaan Mikael Forssellin on annettava meille seuraavan kahden vuoden aikana vielä yksi muisto.

Iso Mestari

Iso Mestari, kun sanat eivät riitä kertomaan

Loppukesän tragikoomisten tapahtumien jälkeen Punteracademyn väliaikaisissa toimistotiloissa on ollut aistittavissa jopa aavistuksenomainen hippunen seesteisyyttä. Vihjeitä on tullut neljästä lajista tasaisesti, jokainen on vaalinut omaa ruutuansa, ja livevetoja on hoidettu kunnialla. Tänä viikonloppuna johtokunnan soittorinki joutui kuitenkin jälleen kerran aktivoitumaan, ja tiuskaisemaan salatulle linjalle kyllästymiseen asti pelätyn koodin: 1-22. Eli “Iso Mestari -related problem”.

Tilannetta selvittämään lähetetään kukapas muukaan, kuin tiluksienhoitajista epäonnisin.

Terve IM. Tuntemukseni voi tiivistää yhteen sanaa: miksi? Mutta täsmennetään nyt kuitenkin: voitko kertoa miksi olen täällä? Miksi me olemme taas kerran tässä samassa tilanteessa?

Rakas tiluksienhoitaja. Tiedän, että olen aiheuttanut sinulle viimeksi kuluneiden kuukausiksi kutsuttujen ajanjaksojen aikana toistaiseksi mittaamattoman yksiköllisen mielipahaa ja jopa kaikkien pahojen asioiden aiheuttajaa, stressiä. Tällä kertaa olen, kuten voit zen-tyyppisestä olemuksestani varmasti aistia, täysissä järjissäni ja syytön tähän bonus-luonteiseen työtehtävääsi.

Kaiken takana on tällä kertaa Olavi, joka täysin syyttä suotta kirjoitti yhteisöpalvelu Twitterissä minun hurahtaneen jääkiekkoon. Siitä sitten rotta alkoi juosta, vesi valua, eli pyörät ja rattaat suorittaa pyörimisliikettä. Ja siksi me olemme täällä.

Tapasi puhua tänään on yhtä värisyttävää kuin omituiset pikkutytöt kauhuleffoissa. Eli mitään ei ole siis tekeillä? Et ole saanut mitään huippuideoita? Vaihtanut alaa? Muuttanut elämäntyyliä?

Ei toki, mitään merkittävää ei ole tekeillä.

Tunnethan sinä minut, ja tiedäthän kuinka yhtenä elämänohjenuoranani, jota pyrin sormieni välissä kuljettamaan suunnistaessani tässä pimeässä maailmassa, on se että kaikkea pitää kokeilla ja jokaiselle asialle ja ihmiselle tulee antaa mahdollisuus. Yhtenä unettomana yönä havahduin siihen tosiasiaan, että kokeillessani kaikkea erikoista vuosien jolkotellessa eteenpäin, olen unohtanut kokeilla sitä perimmäistä. En ole koskaan kokeillut elää normaalia, suomalaista elämää.

Saan tästä keskustelusta kylmiä väreitä, enkä sillä hyvällä tavalla. Mitä tähän sinun uuteen elämäntyyliisi kuuluu? Jääkiekko?!

Ihan turhaan, kaikki on tavanomaisen mainiosti.

Aivan aluksi päätin asettua aloilleni. Tyhjensin kaikki vedonlyöntitilit, ja ostin Lempäälästä, mukavasta pikku taajamasta rivitalon päädystä kolmion. Todella idyllistä aluetta, aivan mukavia ihmisiä. Naapurin Raimon kanssa ollaan viime viikot haravoitu yhdessä. Siinä valkoisen lauta-aidan yli jutellessa iski se kiinnostus mennä jääkiekko-otteluunkin. Ostin ruskeat crocsit, löin jalkaan, sopivat hyvin harmaisiin college-housuihini. Päälle mukavan hengittävä ja tilava SM-liigan fanipaita ja päähän NHL-pipo. Kyllä se on mukava kuulua joukkoon.

Mutta ei tämä uusi elämä pelkkää jääkiekkoa ole. Tiistaisin käyn tractor-pulling -kisoissa ja torstaisin on Lempäälän uimahallissa miesten saunavuoro. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus mennä sellaiselle Ruotsin-risteilylle elämänkumppania katselemaan.

Ei jumalauta, nyt ihan oikeasti. Usko minua, tämä on nyt ongelmista pienin: mutta oletko sinä oikeasti lopettanut vedonlyönnin?

Itse asiassa, kuten PA:ta Twitterissä seuraavat tietävät, löivät edellisen elämän(tavan) jälkihöyryt viime viikolla sen verran päälle, että oli pakko tarttua ylikertoimeen sellaisen nähdessään.

Eli viittaat varmaan tähän Haka-Inter -ottelun underiin, joka kaatui muutamia kymmeniä sekunteja ennen loppuvihellystä. Menitkö poikki?

Pahempaa.

Mikä on pahempaa vedonlyöjälle, kuin mennä poikki?

Menin halki. Keskeltä kahtia. Päästä nivusiin asti. Halki. Kun mies menee poikki, siitä jää kuitenkin kaksi ehjää kappaletta. Alaruumis ja yläruumis. Mutta kun mies menee halki, siitä tulee hemmetin rumaa jälkeä. Eikä jää mitään käyttökelpoista. Oikearuumis ja vasenruumis. Yksi silmä, yksi korva, puolikkaat aivot, puolikas suu…

Ymmärsin kiitos. Eli mitä tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu?

Eipä kummempaa, ihan sitä tavallista. Jos viikonloppuna käy hyvin, niin ennen joulua voisi olla pulla uunissa. Parin vuoden päästä pystyisi jo vähän opettamaan luistelua. Ja keihäshän pysyisi pojalla käsissä jo alle vuoden ikäisenä. Ilveksen junnuihin 2018… Tai Olympialaisiin 2032…

No niin. Nyt riitti. Kaikista älyttömyyksistä tämä on ylivoimaisesti typerintä mitä olet koskaan selittänyt tai tehnyt. Tämä on interventio. Sinä et mene Pirkanmaalle päinkään enää.

Nyt niitä vedonlyöntivihjeitä tiskiin.

Ihmeellisesti jaksetaan tavallisen suomalaisen miehen perään vaahdota.

Mutta selvä. Huomenna Veikkausliigassa, MYPA voittaa JJK:n kotona.