Iso Mestari, kun sanat eivät riitä kertomaan

by punteracademyblogi

Loppukesän tragikoomisten tapahtumien jälkeen Punteracademyn väliaikaisissa toimistotiloissa on ollut aistittavissa jopa aavistuksenomainen hippunen seesteisyyttä. Vihjeitä on tullut neljästä lajista tasaisesti, jokainen on vaalinut omaa ruutuansa, ja livevetoja on hoidettu kunnialla. Tänä viikonloppuna johtokunnan soittorinki joutui kuitenkin jälleen kerran aktivoitumaan, ja tiuskaisemaan salatulle linjalle kyllästymiseen asti pelätyn koodin: 1-22. Eli “Iso Mestari -related problem”.

Tilannetta selvittämään lähetetään kukapas muukaan, kuin tiluksienhoitajista epäonnisin.

Terve IM. Tuntemukseni voi tiivistää yhteen sanaa: miksi? Mutta täsmennetään nyt kuitenkin: voitko kertoa miksi olen täällä? Miksi me olemme taas kerran tässä samassa tilanteessa?

Rakas tiluksienhoitaja. Tiedän, että olen aiheuttanut sinulle viimeksi kuluneiden kuukausiksi kutsuttujen ajanjaksojen aikana toistaiseksi mittaamattoman yksiköllisen mielipahaa ja jopa kaikkien pahojen asioiden aiheuttajaa, stressiä. Tällä kertaa olen, kuten voit zen-tyyppisestä olemuksestani varmasti aistia, täysissä järjissäni ja syytön tähän bonus-luonteiseen työtehtävääsi.

Kaiken takana on tällä kertaa Olavi, joka täysin syyttä suotta kirjoitti yhteisöpalvelu Twitterissä minun hurahtaneen jääkiekkoon. Siitä sitten rotta alkoi juosta, vesi valua, eli pyörät ja rattaat suorittaa pyörimisliikettä. Ja siksi me olemme täällä.

Tapasi puhua tänään on yhtä värisyttävää kuin omituiset pikkutytöt kauhuleffoissa. Eli mitään ei ole siis tekeillä? Et ole saanut mitään huippuideoita? Vaihtanut alaa? Muuttanut elämäntyyliä?

Ei toki, mitään merkittävää ei ole tekeillä.

Tunnethan sinä minut, ja tiedäthän kuinka yhtenä elämänohjenuoranani, jota pyrin sormieni välissä kuljettamaan suunnistaessani tässä pimeässä maailmassa, on se että kaikkea pitää kokeilla ja jokaiselle asialle ja ihmiselle tulee antaa mahdollisuus. Yhtenä unettomana yönä havahduin siihen tosiasiaan, että kokeillessani kaikkea erikoista vuosien jolkotellessa eteenpäin, olen unohtanut kokeilla sitä perimmäistä. En ole koskaan kokeillut elää normaalia, suomalaista elämää.

Saan tästä keskustelusta kylmiä väreitä, enkä sillä hyvällä tavalla. Mitä tähän sinun uuteen elämäntyyliisi kuuluu? Jääkiekko?!

Ihan turhaan, kaikki on tavanomaisen mainiosti.

Aivan aluksi päätin asettua aloilleni. Tyhjensin kaikki vedonlyöntitilit, ja ostin Lempäälästä, mukavasta pikku taajamasta rivitalon päädystä kolmion. Todella idyllistä aluetta, aivan mukavia ihmisiä. Naapurin Raimon kanssa ollaan viime viikot haravoitu yhdessä. Siinä valkoisen lauta-aidan yli jutellessa iski se kiinnostus mennä jääkiekko-otteluunkin. Ostin ruskeat crocsit, löin jalkaan, sopivat hyvin harmaisiin college-housuihini. Päälle mukavan hengittävä ja tilava SM-liigan fanipaita ja päähän NHL-pipo. Kyllä se on mukava kuulua joukkoon.

Mutta ei tämä uusi elämä pelkkää jääkiekkoa ole. Tiistaisin käyn tractor-pulling -kisoissa ja torstaisin on Lempäälän uimahallissa miesten saunavuoro. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus mennä sellaiselle Ruotsin-risteilylle elämänkumppania katselemaan.

Ei jumalauta, nyt ihan oikeasti. Usko minua, tämä on nyt ongelmista pienin: mutta oletko sinä oikeasti lopettanut vedonlyönnin?

Itse asiassa, kuten PA:ta Twitterissä seuraavat tietävät, löivät edellisen elämän(tavan) jälkihöyryt viime viikolla sen verran päälle, että oli pakko tarttua ylikertoimeen sellaisen nähdessään.

Eli viittaat varmaan tähän Haka-Inter -ottelun underiin, joka kaatui muutamia kymmeniä sekunteja ennen loppuvihellystä. Menitkö poikki?

Pahempaa.

Mikä on pahempaa vedonlyöjälle, kuin mennä poikki?

Menin halki. Keskeltä kahtia. Päästä nivusiin asti. Halki. Kun mies menee poikki, siitä jää kuitenkin kaksi ehjää kappaletta. Alaruumis ja yläruumis. Mutta kun mies menee halki, siitä tulee hemmetin rumaa jälkeä. Eikä jää mitään käyttökelpoista. Oikearuumis ja vasenruumis. Yksi silmä, yksi korva, puolikkaat aivot, puolikas suu…

Ymmärsin kiitos. Eli mitä tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu?

Eipä kummempaa, ihan sitä tavallista. Jos viikonloppuna käy hyvin, niin ennen joulua voisi olla pulla uunissa. Parin vuoden päästä pystyisi jo vähän opettamaan luistelua. Ja keihäshän pysyisi pojalla käsissä jo alle vuoden ikäisenä. Ilveksen junnuihin 2018… Tai Olympialaisiin 2032…

No niin. Nyt riitti. Kaikista älyttömyyksistä tämä on ylivoimaisesti typerintä mitä olet koskaan selittänyt tai tehnyt. Tämä on interventio. Sinä et mene Pirkanmaalle päinkään enää.

Nyt niitä vedonlyöntivihjeitä tiskiin.

Ihmeellisesti jaksetaan tavallisen suomalaisen miehen perään vaahdota.

Mutta selvä. Huomenna Veikkausliigassa, MYPA voittaa JJK:n kotona.

Advertisements