God save the Huuhkajat.
by punteracademyblogi
Suomen maajoukkue kaatoi keskiviikkona Turussa Belgian lupauksia herättävästi 1-0. Esitys oli tasapainoinen, ainakin jos sitä verrataan Huuhkajien edellisiin otteluihin – jotain, mitä on Stuart Baxterin aikakaudella voinut sanoa aika harvoin. Siitä huolimatta tunnelmat EM-karsintoihin lähdettäessä voisivat olle levollisemmatkin. Baxterin Celtic-sotku, Urheilulehden juttu jo kartoitetusta korvaajasta, yhä jatkuva puhe ikärakenteesta ja sen muuttamisesta, Lauri Dalla Vallen kieltäytyminen… Suomen jalkapallon lippulaiva seilaa kyllä, mutta tietääkö kukaan minne? Kaiken tämän keskellä pinnan alla kytee edelleen kysymys siitä, kuka oikeasti olisi paras mies Suomen A-maajoukkueen peräsimeen? Tässä muutamia allekirjoittaneen ajatuksia tästä asiasta.
Myrskyn silmässä on monellakin tapaa päävalmentaja Stuart Baxter. Celtic-rooli on asia erikseen, ja sen tarinan vedenpitävyyttä on vaikea lähteä arvioimaan. Mutta urheilullisellakin puolella herää kysymys, onko Baxter oikea mies johtamaan Suomen A-maajoukkuetta? Baxterin puolustukseksi on sanottava, että jo nyt annetuilla näytöillä voi sanoa että mies on kyllä erinomainen valmentaja. Roy Hodgon oli hyvä, mutta Baxter on ainakin Suomelle parempi mies johtamaan joukkuetta. Silti allekirjoittaneelle herää kysymys, miksi näitä kuitenkin suhteellisen korkean profiilin valmentajia houkutellaan Suomen peräsimeen juuri Englannista?
Voidaan toki tehdä johtopäätös, että englantilainen ja suomalainen ajattelutapa jalkapallokentällä on suhteellisen samanlainen. Suomi on aina ihaillut Englantia, ja sen sarjoja. On ollut Liverpoolia, Hyypiää, Boltonia ja Jääskeläistä. Mestareiden Liigan TV-otteluiksi valittiin aina Liverpoolin tai Manchester Unitedin ottelut. Olemme sisukas kansa, kuten myös kaatosateessa mutaisilla kentillä toisiaan päin tormäilevät “lädit”. Lisäksi on ollut lauantaivakio, ykkösdivisioonan tv-ottelut ja se suurin ja kaunein: Englannin Valioliiga. Näillä seikoilla ON merkitystä. Tästä syystä me, kansakuntamme jalkapallofanaatikot myhäilemme tyytyväisyytämme kun Palloliitto on jälleen kerran tuonut Suomeen kansainvälistä huippuvalmennustaitoa Brittein saarilta. Ah, mutta miksi?
Kun aletaan tarkastella asiaa tarkemmin, huomaamme että Englantilainen jalkapalloidentiteetti on kohtuullisen yksinkertainen. Peli on jo pitkään perustunut nimenomaan kovaan työntekoon ja asenteeseen, jonka jälkeen jonkinasteisen menestyksen ovat taanneet suuresta massasta nousevat muutamat huippulahjakkaat yksilöt, jotka tuovat joukkueeseen jotain mitä siihen ei voida pelisysteemillä tai taktiikoilla tuoda. Tässä tulee suurin ero Suomen ja Englannin maajoukkueiden välillä. Osaamme taistella samalla tavalla, osaamme pelata kohtalaisen kurinalaisesti tietyllä pelisysteemillä ja olemme aina vahvoilla isoja maita vastaan koska olemme nöyriä ja motivoituneita. Ero on kuitenkin siinä, että Suomen kokoisesta maasta on mahdotonta kehittää A-maajoukkueeseen 3 – 4 huippuluokan pelaajaa, jotka sitten ratkaisevat otteluita ja tuovat joukkueeseen sen kuuluisan uuden ulottuvuuden. En näe pelaajalistassa yhtään Gerrardia, Lampardia tai Rooneya. Miksi siis tyytyisimme matkimaan, saati edes ihailemaan jalkapallofilosofiaa, joka sopii oman maamme systeemiin rajallisesti? Siinä Palloliiton päättäjille jälleen yksi mielenkiintoinen pähkinä purtavaksi.
Päästään jälleen takaisin päävalmentajakysymykseen. Miksi emme toisi maajoukkueemme, sekä nuorisomaajoukkueidemme peräsimeen kokeneita profiilivalmentajia esimerkiksi Espanjasta, Hollannista tai Saksasta? Tai edes Ruotsista tai Tanskasta? Kaikki ovat maita, jossa valmennuksellisesti sekä taktisesti ollaan valovuosia Englantia edellä, ja tätä kautta olisi mahdollisuus kehittää myös maajoukkueestamme parempi täysin uusien tuulien ansiosta. Jos olemme onnistuneet houkuttelemaan nykyisin Liverpoolia, ja aikaisemmin Inter Milania luotsanneen Hodgonin ja lähes samoilla meriiteillä varustetun Baxterin Huuhkajien lento-opettajaksi, ei luulisi olevan kovinkaan vaikeaa yrittää samaan tehtävään esimerkiksi Leo Beenhakkeria, Ruud Gullitia tai Jose Antonio Camachoa.
Valmentajia, jotka tulevat maista joissa on vahva, omanlainen näkemys siitä miten jalkapalloa tulee pelata. Esimerkkejä on nähty esimerkiksi Etelä-Korean MM-joukkueessa 2006, jolloin se venyi urotekoihin pitkälti sen ansiosta, että Guus Hiddink toi maajoukkueeseen uuden tavan ajatella ja pelata jalkapalloa. Miksi sama ei voisi onnistua Suomessa? Miksi lähdemme aina ihailemamme Englannin matkaan, joka on menestynyt kiltisti sanottuna ala-arvoisesti MM- ja EM-turnauksissa viimeisen 30-vuoden ajan. Turussa nähtiin kaudella 2008 mullistus, kun Hollantilainen Job Dragtsma laittoi tuulemaan, ja loi Interille pelitavan joka toi Suomen Mestaruuden keskinkertaisella joukkueella. Tässä on se malli, jota haluamme nähdä maajoukkueeltamme seuraavien MM-karsintojen aikana. Nyt voimme vain laittaa sormet ristiin ja toivoa, että meidän oma Steven Gerrardimme paukuttaa pallon kaksi kertaa maaliin ottelun aikana 28 metristä muiden pelaajien keskittyen lähinnä liukutaklauksiin ja toppareiden pitkiin purkuihin. Voimme jatkaa uneksimista..
Ainiin, onneksi karsinnoissa ei jouduta pilkkukisoihin. Ainakin jokin asia on puolellamme!
Suomalaista jalkapalloa parantamassa,
Olavi
Erittäin hyvä kirjoitus.
Mutta olisiko hollantilainen tai espanjalainen pelifilosofia sitten juuri meille sopivin? Englantilaista versiotaan menestyvämpää se on, tämä on tullut jo tuhannesti todistettua, mutta myös taktisesti ja teknisesti äärettömän haastavaa. Toki total voebal tai tiqui taca eivät ole jokaisen hollantilaisen tai espanjalaisen valmentajan ainoat pelitavat, mutta väittäisin että suurin osa haluaa perustaa pelinsä pallonhallintaan.
Tarkoitus ei tietenkään ole “copy pasteta” minkään maan tapaa pelata jalkapalloa, vaan yhdistää kansainväliseltä huipulta opitut asiat omiin vahvuuksiin. Siitä huolimatta näkisin, ja sanon tämän kaikella kunnioituksella, että Suomella olisi kohtuuttoman pitkä matka sellaiseen pallonhallintaan ja syöttelypeliin, jota La Furia Roja ja Oranje pelaavat. Juuri syöttöjen laadussa ja ensimmäisessä kosketuksessa, yleisestikin pallonkäsittelyssä suomalainen jalkapallo on eniten jäljessä kansinvälistä kärkeä, käytetään vertailukohtana sitten poikien maajoukkueita tai kansallisia sarjoja. Hollantilaisen tai espanjalaisen futiksen toteuttaminen vaatisi ruohonjuuritason muutoksia, jotka näkyisivät suomifutiksessa vasta usean sukupolven kuluttua.
Suomalaisten jalkapalloilijoiden vahvuudet ovat, kuten Olavi toteaa, kurinalaisuudessa, motivaatiossa ja työmoraalissa. Nämä ominaisuudet eivät ole parhaimmillaan pallonhallintaan perustuvassa jalkapallossa, vaan kurinalaisesti puolustavassa ja salaman nopeasti vastaan iskevässä taktiikassa. Itse haluaisin nähdä uuden aallon saksalaisen valmentajan Suomen peräsimessä. Mietitään vaikkapa Thomas Mülleria, mies ei ole ominaisuuksiltaan kovin kummoinen jalkapalloilija, vaikka tuntuukin hassulta sanoa näin MM-kisojen maalikuninkaasta. Müllerin hyvyys on siinä, että mies tekee kentällä jatkuvasti oikeita asioita oikealla ajoituksella. Müller on myös saksalaisen valmennuksen taidonnäyte. Näkisin, että tähän on Suomellakin mahdollisuus.
Jürgen Klinsmann on vapaana, eikö olekin?
-Iso Mestari
Molemmat kirjoitukset olivat mielenkiintoisia, sekä alkuperäinen että vastauskin. Olen pitkälti samaa mieltä siitä, ettei meidän välttämättä kannata, aina vaan, perustaa peliämme brittifilosofiaan ja -oppeihin. Heiltä tosin voi oppia edelleen ottaa peräänantamattomuudessa, loppuun asti yrittämisessä ja reilussa asenteessa ts. ei sukelleta ja kalastella ansaitsemattomia vapareita yms.
Siinä taas vähän eri mieltä, että kyllä Thomas Müller on taitava jalkapalloilija, ei mikään keskinkertaisuus. Olen nähnyt häneltä sellaisia maaleja, jotka vaativat todella hienoa pallokosketusta, potkutekniikkaa, pääpelivoimaa ja -taitoa, luovuutta, yllättävyyttä, nopeutta ja pelisilmää ja oikeaa ajoitusta. Ei tällaisia ominaisuuksia tule pelkällä treenaamisella. Kyllä muutkin treenaavat, mutta eivät pääse läheskäään samaan.
Siinä mielessä olen vastaajan kanssa samaa mieltä, että Saksan nykyvalmennus edustaa ehdotonta huippua Euroopassa ja juuri sieltä meidän kannattaisi hakea, jos mahdollista, seuraava päävalmentaja. Ja miksei muutenkin tiivistää suhteita heidän liittoonsa (DFB) ja yrittää aikaansaada yhteistyötä jo junnupuolellakin. Sieltä se tulisi kuitenkin se Suomifutiksen nousu aloittaa. Ei kolmikymppisistä sotaratsuista enää kukaan pysty tekemään huippufutaajia. Kuluneen kesän MM-kisat osoittivat miten valmiita pelaajia voidaan saada jo parikymppisistä kavereista oikealla valmennuksella ja vastuunannolla. Valitettavasti Veikkausliigan taso ja tempo ei eurokentille ja kansainväliseen menestymiseen riitä.
Meillä aina vaan jauhetaan ikuisia stereotyyppisiä kliseitä saksalaisfutiksesta. Ne kun valitettavasti eivät pidä paikkaansa. Saksalaisella pelaajalla on oikeasti paljon valmiuksia, jotka on saatu jo junnuvalmennuksessa. Osataan ampua hyvin molemmilla jaloilla, syöttöjen ja pelin ajoitus, tyhjiin tiloihin juoksut, perustekniikan monipuolisuus, loistava kestävyys, kyky temponvaihteluihin ja kova itseluottamus loppuun asti. Ei jalkapallon EM- ja MM-kisoista 16 mitalia saa sattumalta. Tai vain siksi, että on kova kunto ja juoksee nopeasti. Kyllä jalkapallo on taitopeli, joka perustuu sekä riittävään yksilötaitoon, että taktisesti kyvykkääseen joukkuepeliin. Molemmissa voisimme ottaa saksalaisilta oppia.
Toki myös Hollanti, Ruotsi ja Tanska ovat maita, joihin kannattaa katseensa kääntää. Italia ja Espanjakin toki ovat loistavia jalkapallomaita, mutta heidän mentaliteettinsa on aika kaukana meikäläisestä.
Meillä Seuomessakun niin ylistetään tuota valioliigaa niin onko kukaan miettinyt todella onkose niin mahtava ja jos on niin miksi ja jos ei niin miksei.
Suurin osa Englannin Valioliigassa pelaavista tähtipelaajista kun tulee kaikkialta muualta kuin Englannista ja koko Brittien saari on tässä suhteessa vähemmistö. On huippumaalivahteja kuten Peter Chech Tsekki. Tähti hyöökkäjiä Drogba. Torres, Adebayor, Berbatov jne.. Yksikään näistä ei ole Englantilainen eikä edes britti.Tätä listaa voisi jatkaa todella pitkälle joka pelipaikalta.
Toisaalta myöskään Englantilaisjoukkueiden menestys eurokentillä ei puhu heidän mahtavan valioliigan puolesta yhtään enempää.
Kävi tulevissa karsinnoissa miten tahansa mentiin kisoihin tai ei niin se on varmaa, että Baxter väistyy jossain vaiheessa ja tekee tilaa uudelle päävalmentajalle. Uutta valmentajaa valittaessa täytyy miettiä mistä saadaan hyvä valmentaja eikä vain suoraan suunnata katseita kohti Brittien saaria. Usein tuntuu myös, että meillä Suomessa ei uskalleta valita päävalmentajaa jolla ei nyt ole kovin näkyviä meriittejä. Sen sijaan kun on Englannissa ja varsinkin jos on ollut Valioliiga seuran valmennus portaassa mukana se on iso meriitti.
Itse uskon, että seuraava valmentaja voi olla hyvinkin tuttu henkilö suomalaisille ja kenties hän on vaikuttanut suomalaiseen jalkapalloon omalla panoksellaan. Tai sitten valmetja löytynee pohjoismaista tai juuri Saksasta tai Hollannista.
Jos nyt vähän nimillä leikittelee ihan vakavastikin niin mieleen tulee Job Dragstma Turun Inter. Ei olisi ollenkaan huono valinta suomen peräsimeen silä, tunteehan kaveri suomalaista jalkapalloa ja on tehnyt ihan hyvää jälkeä Interissä. Lars Lagerbäck tuo Ruotsin maajoukkueen pitkä aikainen päävalmentaja siinä toinen. Entä sitten suomalainen vaihtoehto? Ari Hjelm no empä oikein tiedä siinä ja siinä. Kun ei oikein vielä tällä hetkellä varteen otettavia nimiä ole tai no ehkä Mika-Matti “Mixu” Paatelainen tulee lähinnä ensimmäisenä mieleen kun miettii sopivaa valmentajaa. Toki jälleen kerran katseet suunnattaisiin Brittein saarille ja tällä kertaa Skotlantiin, mutta tämä kaveri sentään on ihan suomalainen.
Louksi vielä takaisin Valioliigaan. Englannin Valioliigasta saa toki pitää, mutta olisiko jo aika vain tunnustaa ne tosiasiat, että ei se Valioliiga ole juuri sen mahtavampi kuin esim. Saksan Bundesliiga, Italian Serie A tai La Liga (Espanja)?
Miltä tuntuisi jos vakiokohteemme tulisinkin jatkossa Saksan 1 Bundesliigasta?
Kiitos kommenteista jotka olivat täynnä asiaa!
Päävalmentajavalinnoista ollaan tosiaan jo keskusteltu varsin paljon, ja etenkin Urheilulehti on ollut aktiivisesti arvuuttelemassa Baxterin seuraajaa. Annetaan Stuartille nyt kuitenkin nämä karsinnat aikaa todistaa, että hän on oikea mies Huuhkajien peräsimeen. Mikäli Baxter onnistuu johdattamaan joukkueemme tuleviin EM-kisoihin, Punteracademy lupaa lopettaa kritisoimisen ja kirjoittamaan jatkossa ainoastaan miestä ylistäviä artikkeleita!
Dragtsma, Mixu Paatelainen, Pasi Rautiainen.. Kaikki mielenkiintoisia nimiä ja varteenotettavia vaihtoehtoja.