Vetorekka 15.8.

Venäjä – Norsunluurannikko (1) 1.98 @Pinnacle 3/10

Venäjällä alkaa tänään maajoukkuejalkapallossa jälleen uusi aika, kun Fabio Capello aloittaa taipaleensa päävalmentajana. Merkit Capellon onnistumiselle ovat ilmassa, sillä itänaapurissamme arvostetaan tällä hetkellä italialaisvalmentajia korkealle. Italialainen puolustuspelin organisoimistaito tulee tarpeeseen, sillä kesän EM-kisoissa Venäjän takalinjat vuosivat pahasti.

Capello on aloittanut sanomalla ja tekemällä oikeita asioita. Don Fabio on muuttanut Moskovaan asumaan, ja ilmoittanut aikovansa katsoa venäläistä futista ainakin kahdelta korkeimmalta sarjatasolta. Tämä on antanut Capellolle tilaa hengittää ja positiivisen vastaanoton, sillä yksi syy Dick Advocaatin epäonnistumiseen on venäläisten mielestä miehen kieltäytyminen Venäjällä asumisesta. Myös Capellon autoritäärinen johtamistapa ja tiukka kuri sopinevat paremmin venäläiseen kulttuuriin, kuin englantilaiseen.

Ensimmäiseen harjoitusotteluunsa italialainen on valinnut melko perinteisen Venäjän. Muutama kokeneempi pelaaja on jätetty sivuun, mutta joukkueen keski-ikä on silti vain 1,4 vuotta nuorempi kuin kesän EM-kisojen vanhaksi haukutun joukkueen. Tässä hetkessä se on hyvä asia, tulevaisuutta ajatellen huono. Joukkueen runko on sama kuin EM-kisoissa, Andrei Arshavinin ollessa ainut ulkomailla pelaava pelaaja. Hyökkäyspään taitoa joukkueella riittää, ja kun Capello pistää puolustuspelin kuntoon on Venäjä kaiken mennessä edes ihan hyvin vaikea joukkue voitettavaksi.

Norsunluurannikko lähtee samankaltaisesta tilanteesta. Uusi päävalmentaja on entinen Inter-pelaaja Sabri Lamouchi, jolle tämä on ensimmäinen päävalmentajatehtävä. Myös “Elefantit” raahaavat otteluun koko kovan kalustonsa Didier Drogba mukaan lukien. Ainoastaan Salomon Kalou ja Venäjän pääsarjassa pelaava Seydou Doumbia ovat jostain syystä sivussa.

Venäjä on kysymysmerkki, mutta illan vastustaja on isompi ja huutomerkillä ryyditettynä. Missä kunnossa on Kiinan sarjassa pelaava Drogba? Mikä on Lamouchin valmius toimia näin merkittävässä tehtävässä? Materiaaliltaan Venäjä on huomattavasti kovempi, ja on mielenkiintoista nähdä pelaavatko viikonloppuna Valioliigan aloittavat norsunluurannikkolaiset täyden ottelun. Epäilen vahvasti. Kotijoukkue ja sen uusi päävalmentaja tarvitsevat hyvän lähdön projektilleen, ja sellainen on ainoastaan voitto tästä ottelusta.

Saksa – Argentiina (o2,5) 1.80 @Betfair 7/10

Saksan päävalmentaja Joachim Löw saa tulla illan kovassa koitoksessa toimeen ilman Phillip Lahmia, Bastian Schweinsteigeria, Manuel Neueria, Mario Gomezia, Lukas Podolskia ja Per Mertesackeria. Ehkä pakon edestä, ehkä koska Saksa pystyy tekemään niin, Löw on ilmoittanut testaavansa tässä ottelussa joukkueensa syvyyttä todellista huippumaata vastaan. Ottelussa tullaan Löwin mukaan tekemään paljon vaihtoja ja testaamaan uusia pelaajia kovassa paikassa.

Argentiina on nimennyt kovimman mahdollisen joukkueensa, jossa hyökkäystä tähdittää ja tahdittaa kolmikko Messi-Aguero-Lavezzi. Myös albiceleste tehnee paljon vaihtoja, mutta sitä ennen myös muutaman maalin. Ottelun luonne tulee olemaan mielenkiintoinen, jos Löw ei tiedä pärjäävätkö hänen nuoret puolustajansa vierailijan vahvaa hyökkäystä vastaan, emme mekään voi esittää kuin heikkoja arvauksia. Vaihdot sotkevat peliä varmasti varsinkin toiselle puoliajalla jonkin verran, mutta maaleja tullaan näkemään melko varmasti molempiin päihin.

Serbia – Irlanti (1) 1.78 @Betfair 5/10

Sinisa Mihaijlovicin luotsaama Serbia hakee positiivisempaa ilmettä alkaviin MM-karsintoihin. Uudempaa verta on mukana, ja joukkue lähtee hakemaan hyvää tulosta kotiyleisön edessä.

Giovanni Trapattonin Irlanti on vaikeammassa tilanteessa. Kesän EM-kisat olivat monelle joukkueen runkopelaajalle kansainvälisen uran huipennus, ja nimilistasta puuttuvatkin Shay Given, Richrad Dunne ja Robbie Keane. Sen lisäksi joukkueesta on jäänyt vammojen takia pois Kevin Doyle, Keit Treacy ja Stephen Ward. Uudet vastuunkantajat eivät ole niin sopivia “Trapin” pelityyliin, ja varsinkin tiiviin 4-4-2 systeemin nuoret laitamiehet voivat olla ajoittain hukassa puolustussuuntaan Belgradin illassa.

Vaikka Serbian kertoimet ovat olleet jo pari päivää jyrkässä laskussa, on joukkue edelleen pelikelpoinen. Irlanti on murrostilassa, ja kesän EM-kisojen jälkeen on yhä epävarmempaa onko Trapattoni oikea mies jatkamaan puikoissa. Keane, Given ja Dunne ovat pelaajia joita Irlannin kaltaiseen maahan syntyy harvoin, ja heidän merkityksensä niin kopissa kuin kentällä on valtava. Tuo merkitys näkyy erinomaisesti vierasottelussa Serbiassa.

Wales – Bosnia (1) 2.80 @Betfair 3/10

Walesin maajoukkue oli pitkään siinä tilanteessa missä Irlanti on nyt. Nuorennusleikkaus ja sen kivut on nyt kuitenkin kärsitty, ja viime aikoina tulokset ovat olleet erinomaisia. Joukkue kaatoi Norjan 4-1 harjoitusottelussa, ja EM-karsintojen lopussa lohikäärmeiden vahvuuden saivat tuntea niin Sveitsi, Bulgaria kuin Montenegrokin, jotka kaikki poistuivat kentältä hävinneinä osapuolina.

Wayne Hennesey, Jack Collison, James Collins ja David Vaughan ovat loukkaantumisten takia sivussa, mutta Gareth Bale sekä olympialaisissa esiintyneet walesilaiset Ryan Giggsiä lukuun ottamatta ovat mukana joukkueessa.

Bosnialle edelliset karsinnat olivat pettymys, ja nyt maassa mietitäänkin menikö etsikkoaika kisoihin pääsemiselle jatkokarsintatappioihin Portugalille. Joukkueen suuret nimet ovat mukana, Edin Dzeko, Zlatan Misimovic, Vejdad Ibisevic ja Miralem Pjanic ovat kaikki odotetussa avauskokoonpanossa. Muilta osin joukkue ei kuitenkaan vakuuta, varsinkin puolustuslinjalle ja keskikentän keskustalle on helppo povata ongelmia kansainvälisellä näyttämöllä.

Molemmat joukkueet viihtyvät paremmin kotikentällään, enkä näe ainuttakaan syytä miksi Bosnia nostettaisiin edes hienoiseksi suosikiksi tässä.

Ranska – Uruguay (1) 2.12 @Betfair 6/10

Ranska lähtee jälleen kerran uusiin karsintoihin pienimuotoisen skandaalin jälkeen. Muutama pelaaja on liiton asettamassa pelikiellossa, mutta korvaajat tulevat aliarvostetusta Ranskan Ligue 1. Didier Deschamps on osoittanut valmentajaurallaan olevansa mies, joka ei tee kompromisseja ja jolla on vahva tieto siitä mihin suuntaan haluaa mitäkin projketiian viedä. Se tulee nyt tarpeeseen.

Uruguay lähtee otteluun ilman suurimpia tähtiään, kun olympialaisissa flopanneet Edinson Cavani ja Luis Suarez ovat lepovuorossa. Selkeästi heikentynyt Uruguay joutunee tänään Ranskan kasvojenpesun uhriksi.

Iso Mestari

 

Onko Valioliigassa liikaa ulkomaalaisia?

Englannin Valioliiga on päässyt hiipimään jo 12 päivän päähän, jolloin kausi 2010-11 maailman kovatasoisimpiin lukeutuvissa sarjoissa siis potkitaan käyntiin. Valioliigan ympärillä on peribrittiläiseen tapaan pyörinyt  viime vuosina paljon itse lajiin liittymättömiä puheenaiheita, kuten seuroja valtaavat rikkaat tai köyhät jenkit, seurojen yleinen taloustilanne ja velkaisuus, englantilaisjoukkueiden pärjääminen Euroopan kentillä,  sekä tietenkin Ashley Colen uusimmat edesottamukset Lontoon yössä. Yksi tärkeimmistä puheenaiheista on kuitenkin ollut sarjan kotimaisuusaste. Tästä saamme kiittää Kolmea Leijonaa, joka on arvokisoissa flopannut tavalla, jollaista olemme tottuneet näkemään vain suomalaisilta yleisurheilijoilta. Valioliigassa on mm. Steven Gerrardin, Michel Platinin ja Sir Alex Fergusonin mukaan liikaa ulkomaalaisia ja liian vähän englantilaisia pelaajia. Onko englantilaisia liian vähän, ja tuhoaako tämä fakta englantilaisen jalkapallon nykyisyyden ja tulevaisuuden?

Kaudella 2007-08 englantilaispelaajat pelasivat 37% pelaajien pelaamista minuuteista Valioliigassa. Luku saattaa kuulostaa pieneltä, onhan kyseessä englantilainen sarja. Toisaalta, mikäli Valioliiga on maailman kovin jalkapallosarja (ja tästä britit ovat satavarmoja), englantilaiset pelasivat kansoittain mitattuina eniten Valioliigan minuuteista. Eniten pelaajia maailman kovimmassa sarjassa, eipä kuulosta kovin huolestuttavalta tilanteelta. Jos huippusarjoiksi lasketaan Valioliigan lisäksi Espanjan La Liga, Italian Serie A ja Saksan Bundesliiga, Englannin maajoukkueella on käytössä todennäköisesti viidenneksi eniten huippusarjassa pelaavia pelaajia. Espanjan, Italian ja Saksan lisäksi myös Brasilialla on todennäköisesti enemmän materiaa huippusarjoissa. Tänä päivänä tilanne on vielä menossa siihen suuntaan, että La Liga ja Valioliiga alkavat pelin tasossa olla hieman muiden sarjojen yläpuolella, joten kyllä Englannin maajoukkueen pitäisi pystyä lyömään esimerkiksi Algerian tai USA:n vastaavat.

Hyvänä esimerkkinä, ja terävänä paksuna piikkinä brittifutispuritanistien lihassa on Arsenal. Tykkimiehet olivat ensimmäinen seura, joka nimesi Valioliigan otteluun kokoonpanon, jossa ei ollut ainuttakaan englantilaispelaajaa. Syyt löytyvät luonnollisesti penkin päästä, sillä manageri on se, joka vastaa siitä kuka pelaa. Arsenalin manageri Arsene Wenger tunnetaan nuoriin luottavana, hyvän silmän lahjakkuudelle omaavana ja siirtomarkkinoilla erittäin taitavana velhona. Wenger on koulinut supertähtiä esimerkiksi sellaisista pelaajista kuin Dennis Bergkamp, Thierry Henry, Emmanuel Adebayor ja Cesc Fabregas. Ulkomuistista sanoisin, ettei Wenger ole hankkinut Arsenalin edustusjoukkueeseen Theo Walcottin lisäksi ainoatakaan englantilaispelaajaa, jos ei lasketa puolustustankki Sol Campbellin ilmaissiirtoa viime talvena. Syy on selvä. Englantilaiset ovat hintalaatusuhteeltaan surkeita, eivätkä oikeastaan sovi Wengerin ajattelufutikseen. Jos haluaa ostaa hyvää halvalla, pitää katsoa saaren ulkopuolelle. Tämän voi jokainen tarkistaa katsomalla englantilaispelaajien siirtosummia viime vuosilta (Glen Johnson 15milj. € ???).

The Unbeatables. 5pts, löydä kuvasta englantilainen

Jos Arsenal nostaa rohkeasti omia akatemiapelaajiaan edustusjoukkueeseen, ja antaa heille vastuuta, miksei Arsenalin akatemiasta nouse englantilaispelaajia? Kieran Gibbs ja Freddy Eastmond ovat monen vuoden ajalta lähes ainoat englantilaispelaajat. Sama koskee monia muita akatemioita. Liverpoolin akatemiasta ei ole Steven Gerrardin ja Jamie Carragherin jälkeen noussut vakituisesti edustusmiehistöön oikeastaan ketään, mikä on aivan käsittämätön asia. Chelsea-luotsi Carlo Ancelotti on puhunut nostavansa Bluesin edustusmiehistöön neljä nuorta pelaajaa reserveistä/akatemiasta: Nemanja Matic, Fabio Borini, Gael Kakuta ja Jeffrey Bruma. Ei varmaan tarvitse mainita, että yksikään heistä ei ole englantilainen. Manchester United on sentään onnistunut nostamaan brittejä kokoonpanoon, esimerkiksi pohjois-irlantilaiset Darron Gibson ja Jonny Evans, mutta englantilaiset ovat Danny Wellbeckin lisäksi vähissä. Big Fourin takana tilanne on hieman valoisampi, kun esimerkiksi Evertonin kasvatti Jack Rodwell ja Fulhamin Chris Smalling löivät viime kaudella enemmän ja vähemmän läpi. Joka tapauksessa englantilaisseurojen akatemioista nousee nykyään enemmän ja enemmän ulkomaalaispelaajia. Vaikka ulkomaanavuista on usein maksettu jotain, tuskin heitä suositaan kotimaisten pelaajien kustanneuksella. Lahjakkaampi etenee urallaan. Toisaalta osansa on varmasti myös valmennuksella, jota englantilaiset pelaajat ovat saaneet aiemmin urallaan, sekä akatemian johtajien nerokkaasta kyvystä nähdä kenestä tulee jotain ja kenestä ei. Lisätietoa tästä “lahjasta” voi kysyä vaikka Leeds Unitedin akatemiasta, joka pisti pihalle Tom Cairney -nimisen keskikenttäpelaajan. Leedsin edustusjoukkue pelasi viime kaudella League One:a, kun taas Cairney pelasi  Hull Cityssä Valioliigaa 17-vuotiaana esittäen erittäin lupaavia otteita.

Kuvitellaanpa, että Valioliigaan tulisi esimerkiksi sääntö, ettei kokoonpanossa saa olla yli viittä ulkomaalaispelaajaa. Täksi kaudeksihan tulee jo UEFA:n home grown -sääntö, joka pakottaa nimeämään englantilaispelaajia pelaajalistaan, muttei pakota peluuttamaan heitä tai vähentämään ulkomaalaispelaajia. Joka tapauksessa jos ulkomaalaispelaajien määrää rajoitettaisiin, olisi sillä monenlaisia seurauksia. Moni säännön puolestapuhuja uskoo, että fanit haluavat mieluummin nähdä “omia poikia” kuin ympäri maailmaa kootun muukalaislegioonan. Kaikki olemassa olevat faktat ja tilastot eivät kuitenkaan todista, että omien kasvattien peluuttaminen nostaisi yleisömääriä. Sen sijaan menestys nostaa. Radikaalisti, räjähdysmäisen nopeasti, ja ennen kaikkea todistetusti. Otetaan esimerkiksi taas Valioliigan muukalaislegioona numero uno, Arsenal. Seura rakensi pari vuotta sitten uuden 60 000 vetävän stadionin, ja sen katsojakeskiarvo huiteli viime kaudella 60 000 paremmalla puolella. Kausikortteihin on lisäksi vuosien jono. Ja avauskokoonpanossa ei ainuttakaan englantilaispelaajaa useimmissa otteluissa. Se, mitä ulkomaalaispelaajien määrän rajoittaminen saisi aikaan, olisi sekä Valioliigan että Englannin maajoukkueen tason putoaminen. Valioliigaan tulisi joukko englantilaispelaajia, joiden taso tällä hetkellä ja näillä säännöillä ei riittäisi edes Valioliigajoukkueen harjoituskeskukseen. Mitä maajoukkueeseen tulee, englannin huippupelaajista ei tulisi parempia heidän pelatessaan huonompia pelaajia vastaan. Valioliigassa pelaa jo nyt monia englantilaisia, jotka eivät mahdu Kolmeen Leijonaan. Mihin tarvitaan lisää sellaisia? Englanti voi saada joko huippuliigan, tai kotimaisen liigan. Mutta molempia se ei voi saada.

David Nugent #10 - lisää näitä Valioliigaan?

Itse olen osittain samaa mieltä ulkomaalaipelaajien rajoittamista vaativien kanssa. En haluaisi nähdä Veikkausliigassa joukkuetta, jolla ei olisi kokoonpanossa ainuttakaan suomalaista. Jokin kohtuudella laadittu sääntö olisi varmasti paikallaan. Mutta englantilaista futista se ei tule yksinään pelastamaan, eikä Englanti voita maailmanmestaruutta ensi kisoissa jos se nyt rajoittaa ulkomaalaisten määrää. Ongelmat ovat jossain syvemmällä. Pelaajatuotannossa, valmennuskulttuurissa, yleisessä lajin keskuudessa vallitsevassa vanhanaikaisuudessa, brittiläisessä itsepäisyydessä… Ennen kuin pelaajatuotanto on saatu paremmaksi ja ennen kaikkea monipuolisemmaksi, ei ole mitään syytä antaa englantilaispelaajille ilmaista tietä huipulle Valioliigan tason kärsiessä siitä. Ja kun pelaajatuotanto ja valmennuskulttuuri ovat parempia, tulee akatemioista edustusjoukkueiden porteille kolkuttelemaan parempia englantilaispelaajia, jolloin kotimaisten pelaajien määrä nousee itsestään. Mitä Valioliigaan tulee, sillä on paljon pahempiakin ongelmia. Ison-Britannian tiukka verotus ulkomaalaisille uhkaa viedä suurimmat tähdet lähinnä Espanjan kentille, tälläkin hetkellä maailman kymmenestä parhaasta pelaajasta helposti ainakin yli 50% pelaa lämpimillä laitumilla, asia joka oli toisin vielä ei kovin monta vuotta sitten. Lisäksi seurat ovat joko velkaisia, tai ulkomaalaisomistuksessa, pahimmissa tapauksessa molempia. Englantilaisten tulisi hoitaa ensin omat perusasiat kuntoon, ennen kuin alkavat huudella vieraisiin pöytiin. Muiden syyttäminen on liian helppoa.

Englantilaista jalkapalloa korjaamassa, Iso Mestari.

Etelä-Afrikan TOP3

Kisat ovat nyt ohi, mistä muistuttaa neljän tunnin ammottava aukko päivärutiinissa. En ole vielä valmis vetämään kisoja järkiperäisesti yhteen, sen aika on kun on jaksanut lukea omat tekstit ennen kisoja läpi, sekä laskenut mm. punteracademyn MM-kisaveikkauksen tulokset. Tunnepohjalta on kuitenkin helppo hutkia, joten käydään hieman läpi Etelä-Afrikan tapahtumia top3-listojen muodossa.

TOP3 JOUKKUEET

1. Espanja

Kaikki tarpeellinen ja tarpeeton on varmaankin jo sanottu tästä nipusta, joka toi termin “punakone” myös vihreille kentille. Hävisi avausottelun, olisi hyvin voinut hävitä Paraguaylle, olisi todennäköisesti hävinnyt Hollanille jos Robben olisi onnistunut läpiajossaan. Kaikki tämä on isossa kuvassa merkityksetöntä. Espanja on kehittänyt pelityylin, jolla se pelaa jatkossakin 55 maaottelusta 53 ilman tappioita. YLE:n asiantuntijatiimin pelillinen johtaja Erkka V. Lehtola tiivisti La Furia Rojan hienosti finaalin jälkeisessä analyysissaan: “Tämä tapa pelata jalkapalloa on jotain suurta, ja se tulee jäämään historiaan.”

2. Uruguay

Kisojen jättiyllättäjä eteni satumaisesti aina välieriin saakka. Afrikka, ja suuri osa muutakin maailmaa olisi halunnut nähdä Uruguayn tilalla Ghanan, mutta jalkapallossa välieräpaikat jaetaan onneksi vielä sen perusteella mitä kentällä tapahtuu. Uruguayn menestys on hyvä osoitus siitä, miten yksinkertaiset asiat hyvin tekemällä voi edelleen pärjätä. Tiivis, yhtenäinen puolustuslinja, edessään väsymättömän uhrautuvasti, ja myös järkevästi puolustanut keskikenttä, yhdistettynä hyökkäyspään kultakimpaleisiin vei joukkueen neljän maailman parhaan joukkoon. Oscar Tabarez ja Diego Forlan nostivat 3,5 miljoonan asukkaan maan jalkapallomuseosta takaisin suuren yleisön tietoisuuteen, kuten Olavi osuvasti totesi.

3. Saksa

Epäilytti, hämmensi, ihastutti, ja lopulta petti. Saksa pelasi parhaimmillaan kisojen näyttävintä futista yhdessä Chilen kanssa. Jos olisi Englannin ja Argentiinan teurastusten jälkeen pudottanut vielä Espanjan, ja kaatanut finaalissa Hollannin, olisi voitu puhua ainakin nykyajan ylivoimaisimmasta maailmanmestarista. Kolme välieräpaikkaa kolmista edellisistä arvokisoista kertoo kuitenkin omaa kieltään. Kohta osuu.

Pieni maa, tuntemattomat pelaajat, iso sydän. Iso Joukkue.

TOP3 YKSILÖT

1. Bastian Schweinsteiger

Saksan sydän ja aivot. Sami Khedira ja Mesut Özil pelasivat niin upeat kisat juuri Basti-Fantastin ansiosta. Kolmikon kokenein piti homman kasassa, ja auttoi vieressään pelaavia pelaajia saaden heidät näyttämään ehkä paremmilta kuin oikeastaan ovatkaan. Suojeli linjaa, rakensi peliä alhaalta, antoi ratkaisusyöttöjä ylhäällä… Bundesliigaa suurempiin ympyröihin kiitos.

2. Diego Forlan

Uruguay ei olisi ollut yhtään mitään ilman Forlania. Turnauksessa oli monia hyvin keskikentän keskustan tukkivia ja tiiviisti puolustavia joukkueita, mutta ilman Forlanin kaltaista talismaania esimerkiksi Paraguayn, Slovakian ja jopa Portugalin tiet katkesivat jo ennen tosipelejä. Teki peliä, oli koko ajan vaarallinen, ja antoi kisojen parhaat erikoistilanteet.

3. Keisuke Honda / Yasuhito Endo / Tulio Tanaka

Siniset samurait veivät pienen palan allekirjoittaneen sydäntä. Honda oli Japanille Forlanin kaltainen hyökkäyspään dynamo, pelasi todella älykkäästi, piti palloa ja auttoi muita mukaan peliin. Endo oli kisojen järkevimpiä keskikenttiä, luki ja rytmitti peliä erinomaisesti ja antoi hyviä erikoistilanteita. Brassisyntyinen, mutta eniten samurailta näyttänyt Tulio taas pelasi suurella sydämellä ja oli pienikokoiselle aasialaisjoukkueelle elintärkeä lenkki sekä puolustus- että hyökkäyspäässä. Japanilla oli mielestäni potentiaalia enempäänkin, mutta valmentaja Takeshi Okadan yltiövarovainen taktiikka Paraguay-ottelussa koitui joukkueen kohtaloksi.

Sininen Samurai.

TOP3 MISTÄ MUISTAMME MM-KISAT 2010

1. Frank Lampardin hyväksymättä jäänyt maali

Fiasko. Tästä puhutaan vielä kauan, ja pahimmillaan Englanti-Saksa -ottelun tuomariston nukahdus johtaa jalkapallon tahraamiseen videoteknologialla. 64-vuotias silmälasipäinen Fabio Capello näki kauas vaihtopenkille maalin, ja oli siitä niin varma että tuuletti jo 2-2 tasoitusta. Miten on mahdollista, että kaksi tarkkanäköistä erotuomaria missasi tämän?

2. Luis Suarezin käsitorjunta maaliviivalta

Ei tällaista draamaa voi edes kirjoittaa. Suarez torjuu pallon käsillään maaliviivalta, lentää ulos, ja purskahtaa epätoivoisiin kyyneliin. Koko Afrikka juhlii. Asamoah Gyan ampuu rankkarin ylärimaan, ja lopulta Ghana häviää rangaistuslaukauskilpailun. Koko Afrikka purskahtaa epätoivoisiin kyyneliin. Luis Suarez juhlii ensin pelaajatunnelissa, sitten kultatuolissa joukkuetovereidensa kantamana. Niin paljon niin suuria tunteita niin monilla, että koko tapahtumasarjaa on vieläkin vaikea käsittää.

3. Jong Tae-Sen kyyneleet

Sanotaan Pohjois-Korean propagandakoneistosta mitä tahansa, kukaan ei ainakaan voi kiistää sen toimivuutta. Kansan Rooney itki vuolaasti ennen Brasilia-ottelua Pohjois-Korean kansallislaulun soidessa. Tunteet ovat yhtä suuria ja arvokkaita, vaikka ne perustuisivatkin muunneltuun todellisuuteen ja tietoon.

Jong-Tae Se rakastaa Pohjois-Koreaansa.

TOP3 MM-TIETÄJÄT

1. Paul mustekala

Sadan prosentin osumatarkkuus kertoo kaiken oleellisen. Helmenä oikea ennustus Saksa-Serbia -ottelun lopputuloksesta, kuinka moni muu uskoi Serbian voittoon avauskierroksen otteluiden jälkeen? Ei kissaa ole karvoihin katsominen, mutta mustekalan lonkeroita katsomalla voi näköjään tehdä rahaa.

2. punteracademy.com:in nimimerkki “Igli Tare”

Virallisen MM-kisaveikkauksen todennäköinen voittaja (pisteidenlasku edelleen kesken). 3/4 välieräjoukkuetta oikein, finaalipari oikein. Tiesi  jo 7.6, että finaalissa kohtaavat Espanja ja Hollanti, ja että ottelu menee jatkoajalle, ja ratkeaa siellä. Ilmeisesti kristallipalloon oli kuitenkin aivan loppuhetkillä tullut jokin funktionaalinen errori, ja Iglin kupongissa jatkoaikamaalilla maailmanmestaruutta juhli Hollanti. Käsittämätöntä asiantuntemusta joka tapauksessa. Iglin ennustuksia on jatkossakin luettavissa punteracademyn keskustelualueella. Paulia siinä mielessä edellä, että ei tarvitse ruokkia saadakseen ennustuksen.

3. Ville Lyytikäinen

Unibetin vedonlyöntiasiantuntija pääsi alkutakeltelun jälkeen rahakkaaseen lentoon. Kun kaikki höpisivät Etelä-Amerikan kisoista, pamautti Lyytikäinen tiskiin, että välierissä on kolme eurooppalaisjoukkuetta. On helppoa olla kaikesta eri mieltä yleisen mielipiteen kanssa, mutta vaikeampaa on olla eri mieltä kuin suuret massat, ja olla silti oikeassa. Terveisiä Urheilulehdelle.

Etanat ennustavat säätä, mustekalat futispelejä.

TOP3 MEDIAN UUDISTUKSET

1. Super Slow Motion hidastukset

Näissä kisoissa emme enää päässeet nauttimaan hidastuksia näppäristä haltuunotoista, komeista kikoista, hienoista syötöistä, tai loppuvaiheessa edes kiistanalaisista paitsioista. Sen sijaan tilalla olivat uudet vieläkin hitaammat hidastukset, joista opimme kisojen aikana lähinnä, että valmentajien “suu kiinni, silmät auki” -neuvo junioreille pallon puskemisesta päällä on käytännössä täysin mahdoton toteuttaa. Luojalle kiitos teknologiasta, en enää ymmärrä miten pystyin 10 vuotta sitten katsomaan jalkapalloa ilman 20 sekunnin pituisia hidastuksia jostain täysin merkityksettömästä ilmataistelusta.

2. Selostajien kritisointi kielletty?

YLE:n selostajat ovat jokaisissa arvokisoissa yksi otteluita televisiosta seuraavan populan vakio sylkykupeista. Ja syystä. Miksi turnausta, jossa paikalla ovat maailman parhaat pelaajat, tuomarit toimitsijat, asiantuntijat ym. ym. meille kommentoivat ihmiset, jotka ovat alallaan Suomen huonoimpia? Näissä kisoissa media kääntyi vihdoin puolustamaan omiaan, kun useat julkaisut leimasivat selostajien haukkumisen turhaksi ja vain suomalaisen perusluonteen väistämättömäksi sivutuotteeksi. Vuoden 2012 EM-kisojen aikanaan alkaessa onkin hyvä muistaa, että on naurettavaa kritisoida paikan päälle televisioluparahoilla lähetettyjä toimittajiamme, jotka paikan päällä ottelustadioneilla lukevat tilastoja siitä, koska viimeksi on samassa ottelussa tehty kaksi vapaapotkumaalia eri pelaajien toimesta.

3. Valittaminen

Kisojen aikana ei tullut tarpeeksi maalia ja pelit olivat tylsiä. Vuvuzelat pilasivat tunnelman. Loppuottelu oli ihan sontaa, hirvittävää kuraa joka oli häpeäksi jalkapallolle. Itse ainakin odotin loppuottelusta havaiji-jalkapalloa, joka päättyy jommalle kummalle 4-3 tai 5-4. Pallo oli huono. Torvet ärsyttivät. Etelä-Afrikassa oli liian kylmä pelata. Brasiliakin pelasi vain tylsää harmaata virkamiesfutista. Kaikki maailmantähdet olivat ihan huonoja. Joko on mainittu se ärsyttävä surina taustalla? Mark van Bommel potki jaloille ja provosoi, miten hänen tasoisensa pelaaja voi alentua siihen? Loppuottelussa oli stadionilla huono tunnelma. Lähteet: YLE, Urheilulehti, MTV3…

Serious like crazy.

-Iso Mestari