Puolustusvoittoinen Ruotsi? Miettikää uudestaan.

by punteracademyblogi

Ruotsia pidetään pohjoismaisen jalkapallon tyylipuhtaimpana edustajana. Tiivis, äärimmäisen kollektiivinen puolustus, vähämaalisia otteluita ja vaikeuksia maalinteossa. Huippuyksilöt puuttuvat, paitsi tietenkin Zlatan Ibrahimovic josta joukkue on täysin riippuvainen.

Suurin piirtein tällainen on suuren yleisön päällimmäinen mielipide ruotsalaisesta jalkapallosta. Tietyllä tavalla se tietenkin pitää paikkansa, varsinkin maan kansallista pääsarjaa Allsvenskania nykyään seuraaville yllä oleva kuvaus kuulostaa jopa kaunistellulta mainospuheelta. Ja tietenkin tässä mielikuvassa on jotain perääkin. Stereotypiatkin alkavat aina jostain.

Ruotsin stereotypia alkaa käytännössä vuodesta 1994. Toki Roy Hodgson ja muut puolustuspelin apostolit olivat suorittaneet ristiretkensä naapurimaahamme jo ennen tuota, mutta vuonna -94 sinikeltaisten maajoukkueen valmennustiimiin liittyi Lars Lagerbäck-niminen herrasmies. Kokonaisen kansan ja maan jalkapallokulttuurin muotoutumisen pistäminen yhden miehen piikkiin on ehkä liioiteltua, mutta toisaalta vuoden 2010 MM-karsintoihin asti Ruotsin valmennustiimissä toimineesta Lagerbäckistä on tullut samanlainen synonyymi puolustavalle jalkapallolle kuin Aku Ankasta merimiesasulle.

Vuoden -94 MM-kisoissa vihaamamme hannuhanhet olivat eniten maaleja tehnyt joukkue. Okei myönnetään, jenkkien MM-kisat olivat yksi sukupolvemme tylsimmistä arvokisoista, mutta 16 maalia siellä on kuitenkin jonkinlainen statement jostakin muusta kuin Hodgsonin opeista. Lagerbäckin aika oli ja meni, ja karsinnoissa näihin kisoihin Erik Hamrenin valmentama joukkue oli yhdessä Saksan ja Hollannin kanssa ainoa 30 maalin rajapyykin ylittänyt nippu.

Puolustus ja hyökkäys kulkevat kuitenkin aina käsi kädessä. Ja kun Hamren lähti Lagerbäckin pimeän keskiajan jälkeen valmentamaan joukkuettaan nimen omaan hyökkäys edellä, jäi puolustuksen osaksi sinnitellä perässä ja yrittää pysyä tasapainossa.

Yksi ongelma puolustuspäässä on, että Ruotsilla ei ole enää sellaisia puolustajia jotka selviäisivät hieman heikomminkin organisoidussa linjassa. Heistä on jäljellä enää Olof Mellberg, jonka parhaat vuodet ovat 34-vuotiaana jo takana päin.

Laitapuolustajat Mikael Lustig ja Martin Olsson ovat erinomaisia ylöspäin, mutta hieman ylihyökkäävät. Tämä taas johtuu siitä, että niin hyviä pelaajia kuin avausottelussa laidoilla todennäköisesti aloittavat Rasmus Elm ja Sebastian Larsson ovatkin, he ovat laitapelaajina hieman staattisia. Heillä ei ole nopeutta haastaa puolustajia, ja siksi he pelaavat mielummin sisällä kuin leveydessä ja pyrkivät ratkaisemaan tilanteita ennemmin loistavan potkutekniikkansa kanssa. (Sivuhuomiona todetaan että samasta syystä Mika Ojala on loisteliaisuudestaan huolimatta pelaajana puolikas.) Sen takia puolustajien on tultava ylös ja tarjottava leveys, jotta Ruotsin hyökkäykset eivät pysähdy 30 metriä ennen vastustajan maalia.

Ruotsin keskikentän keskustassa pelaavat Anders Svennson ja Kim Källström taas ovat erittäin älykkäitä pelaajia niin pallollisena kuin syöttösuuntien peittämisessä. Kummankaan jaloilla ei valitettavasti kuitenkaan liikuta poikittain linjan edessä tukemassa ja paikkaamassa laitapuolustajia. Tämä taas jättää topparit ajoittain liian yksin, josta pääsemme taas alkutilanteeseen jossa paremmat topparit osaisivat klaarata näitä tilanteita…

Kaiken kaikkiaan Ruotsin paketti on siis puolustussuuntaan kuin dominopeli. Yksi asia kaatuu, sitä lähdetään paikkaamaan jolloin syntyy seuraava aukko. Ja sama toistuu muutaman kerran, ja lopulta vastustajalle jää vain oikeiden valintojen tekeminen, pasianssin läpipelaaminen. Kuten kävi karsinnoissa Hollanti-vierasottelussa (4-1).

Taktiset asiat ja yksittäisten pelaajien puutteet ovat kuitenkin tämän vuosikerran ongelmia. Isossa kuvassa ruotsalaisen jalkapallon tunkkainen yleiskuva on avautumassa, ja vaihtumassa Erik Hamrenin positiivisuuteen. Se, onko hamrenilaisuus sinikeltaisille menestyksen kannalta parempi tapa kuin lagerbäcklaisuus on ainakin suomalaisen futisromantiikon kannalta täysin toissijainen asia. Ikkuna on nyt auki, raikasta ilmaa ja auringonsäteitä virtaa sisään kansankotiin. Hyvästi Patrick Andersson, tervetuloa takaisin Gre-No-Li.

Toivomme sinulle onnea ja vähintään yhtä pitkää valtakautta kuin Lagerbäckillä, Erik Hamren!

isomestari@punteracademy.com