Vielä yksi muisto

by punteracademyblogi

Jos Veikkausliigan loppu olikin pienine yleisömäärineen ja lumisine olosuhteineen hieman masentava, saivat suomalaiset futisfanit makeaa mahan täydeltä välittömästi kauden jälkeen. Mikael Forssell palaa HJK-paitaan!

Forssellin paluu kotiin on Veikkausliigalle sarjana huikea asia. Forssell on tietyllä tavalla suomalaisen jalkapallon ainoa todellinen supertähti. Kunnon 2000-luvun rocktähti, elokuvasankari. Jari Litmanen ja Sami Hyypiä ovat toki meriiteiltään edellä, mutta Forssellissa on jotain pelitaitojen lisäksi. Jari Litmasen julkisuuskuva on aina ollut tarkkaan kontrolloitu ja harkittu, ja lisäksi “Litin” uran parhaat vuodet ovat 90-luvun puolivälistä. Hyypiä taas on julkisuudessa hiljainen ja harkitsevainen suomalainen mies Voikkaalta.

Mutta Mikael Forssell on stadin kundi. Todellinen superlahjakkuus. 17-vuotiaana suoraan Valioliigaan sekä suomalaisten että englantilaisten lehtien hehkuttaessa. Forssellilla on lempinimi, jota koko kansa käyttää. Miklu nousee kuumimpien poikamiesten listalla korkealle, Miklu seurustelee julkkiksen kanssa, Miklu kuuntelee räppiä ja kirjoittaa siitä arvostelun musiikkilehteen, Miklu fanittaa Ronaldoa ja katselee YouTube-videoita. Miklu juhlii Kaivohuoneella, kirjoittaa kirjan, ja sekaantuu BB-julkkikseen. Miklu takoo yksin suomalaisten tietoisuuteen, mikä on Twitter. Miklu on Twiklu. Mikael Forssell on Suomen jalkapallomaailman mittakaavassa David Beckham, Ronaldinho ja Ashley Cole.

Jari Litmanen on pelaajana Forssellia suurempi, mutta 17 maalia Birminghamissa aikanaan paukuttanut Forssell on Veikkausliigan suurin tähti kautta aikojen.

Entä sitten pelillisesti? Mitä Veikkausliiga saa, mitä HJK saa europeleihinsä?

Jotkin mediat ovat jo ehtineet lyttäämään HJK-kasvatin pelillisen merkityksen Sixten Boströmin joukkueelle. Faktana Mikael Forssellin tarinaan on jo kirjoitettu se, että lukuisien polvivammojen ja vääränlaisen punttiharjoittelun seurauksena kyseessä ei ole se sama pelaaja, joka ampui ne 17 Valioliigamaalia, tai se pelaaja joka nousi lainapestillään Mönchengladbachissa kulttipelaajaksi pelastettuaan maaleilla seuran sarjapaikan.

Se pelaaja eli nopeudesta pystyynjuoksuissa, nopeista jaloista, motorisesta taidosta tehdä monimutkaisia harhautuksia kovassakin vauhdissa ja ahtaissa tiloissa. Polvileikkaukset söivät nuo ominaisuudet. Ja voimaharjoittelu nipisti loput pois. Samalla hioitui pois myös se terä, mikä nosti Forssellin kansainvälisen tason huippuhyökkääjäksi.

Forssell joutui muokkaamaan pelityyliään. Hänestä tuli staattisempi pelaaja, enemmän paikallaan, lyhyempiä liikkeitä, enemmän palloa jalkaan ja enemmän pelaamista selkä maalia kohti. Paljon target-hyökkääjälle ominaista pelaamista. Forssell on loukkaantumistensa aikana tehdyn voimaharjoittelun ansiosta vahva, nuoruudessa pallon kanssa vietetyn ajan ansiosta taitava, ja vainunsa ja kokemuksensa kautta juonikas. Mutta kansainvälisen tason target-hyökkääjää hänestä ei tullut. Ajoitukset olivat pielessä, puolustajat veivät palloja jalasta. Eikä se ole mikään ihme. Eipä ole esimerkiksi Michael Owenkaan pärjännyt hidastuttuaan. Nopealla hyökkääjällä on kansainvälisellä huipputasolla vain yksi elämä.

Veikkausliiga ei ole kansainvälistä huipputasoa, eikä toivottavasti HJK:n europelivastustajatkaan. Forssell saattaa pärjätä jopa target-hyökkääjänä. Mutta ennen kaikkea hän voi taas pelata vahvuuksillaan. Oikea-aikaiset pystyynjuoksut, puolustajien haastaminen 1v1, riittävän tilan tekeminen laukausta varten boksissa.

Koska Mikael Forssell on sitä, mitä suomalaisessa palloilukulttuurissa kaivataan yhdessä yli lajirajojen. Maalintekijä. Pelaajatyypiltään ei pystyynjuoksija, ei target-hyökkääjä, vaan maalintekijä. Oikein kunnon vanhan ajan saalistaja.

Ja on aivan varmaa, että Forssell tulee tekemään kasapäin maaleja Veikkausliigassa. Ainoa ongelma on se, että huipputason maalintekijänä hänellä saattaa olla vaikea tottua siihen, että kotoisessa pääsarjassamme maalintekopaikassa on oikeasti niin paljon aikaa.

Kyse on siitä, että pelatessa huippujoukkueessa Veikkausliigassa maalintekopaikkoja tulee. Ei tarvitse kuin katsoa sarjan edellisiä maalikuninkaita. Maalintekopaikkoja tulee niin paljon, että niistä on varaa hassata suurin osa.

Irakli Sirbiladze, kokonaisvaltainen targethyökkääjä, ainoastaan päällä suhteellisen kliininen maalintekijä.

Timo Furuholm, liikkuu paljon ja älykkäästi, on monessa mukana ja pääsee paikoille, mutta hassasi maalikuninkuuskaudellaan käsittämättömän määrän käsittämättömiä paikkoja.

Juho Mäkelä, kirurgi laukkaa karkuun, ja viimeistelee joka viidennestä läpiajosta.

Hermanni Vuorinen, kohtalaisen tehokas viiden metrin rajan sisäpuolelta.

Aleksandr Kokko & Henri Myntti. No niin.

Jos HJK:n peli kulkee, ja Forssell saa saman määrän paikkoja kuin kuka tahansa yllämainituista, on 20 maalin raja vaarassa.

Toista vaihtoehtoa ei ole. Nykyään on vallalla suomalaispelaajien suhteen sellainen trendi, että nämä entiset huippumme rakastavat jalkapalloa niin paljon, ja haluavat antaa kannattajille jotain takaisin. Siksi he pelaavat ja pelaavat, niin kauan että muistot heidän huippuvuosistaan korvautuvat yleisessä mielipiteessä heidän viime aikojen esityksillään. Kuka muistaa Joonas Kolkan käsittämättömän hienon volleymaalin Panathinaikos-paidassa Mestareiden Liigassa? Vai muistavatko ihmiset Kolkan viimeiset maaottelut?

Mikael Forssell on samassa tilanteessa. Kuinka moni muistaa että Jose Mourinhon ensimmäisellä kaudella Chelseassa Forssell oli Bluesin listoilla olevista hyökkääjistä paras maalintekijä Valioliigassa? Ja kuinka moni muistaa huonot maaottelut tai Leeds-ajan vaikeudet?

Siksi 31-vuotiaan Mikael Forssellin on annettava meille seuraavan kahden vuoden aikana vielä yksi muisto.

Iso Mestari