Onko Valioliigassa liikaa ulkomaalaisia?

by punteracademyblogi

Englannin Valioliiga on päässyt hiipimään jo 12 päivän päähän, jolloin kausi 2010-11 maailman kovatasoisimpiin lukeutuvissa sarjoissa siis potkitaan käyntiin. Valioliigan ympärillä on peribrittiläiseen tapaan pyörinyt  viime vuosina paljon itse lajiin liittymättömiä puheenaiheita, kuten seuroja valtaavat rikkaat tai köyhät jenkit, seurojen yleinen taloustilanne ja velkaisuus, englantilaisjoukkueiden pärjääminen Euroopan kentillä,  sekä tietenkin Ashley Colen uusimmat edesottamukset Lontoon yössä. Yksi tärkeimmistä puheenaiheista on kuitenkin ollut sarjan kotimaisuusaste. Tästä saamme kiittää Kolmea Leijonaa, joka on arvokisoissa flopannut tavalla, jollaista olemme tottuneet näkemään vain suomalaisilta yleisurheilijoilta. Valioliigassa on mm. Steven Gerrardin, Michel Platinin ja Sir Alex Fergusonin mukaan liikaa ulkomaalaisia ja liian vähän englantilaisia pelaajia. Onko englantilaisia liian vähän, ja tuhoaako tämä fakta englantilaisen jalkapallon nykyisyyden ja tulevaisuuden?

Kaudella 2007-08 englantilaispelaajat pelasivat 37% pelaajien pelaamista minuuteista Valioliigassa. Luku saattaa kuulostaa pieneltä, onhan kyseessä englantilainen sarja. Toisaalta, mikäli Valioliiga on maailman kovin jalkapallosarja (ja tästä britit ovat satavarmoja), englantilaiset pelasivat kansoittain mitattuina eniten Valioliigan minuuteista. Eniten pelaajia maailman kovimmassa sarjassa, eipä kuulosta kovin huolestuttavalta tilanteelta. Jos huippusarjoiksi lasketaan Valioliigan lisäksi Espanjan La Liga, Italian Serie A ja Saksan Bundesliiga, Englannin maajoukkueella on käytössä todennäköisesti viidenneksi eniten huippusarjassa pelaavia pelaajia. Espanjan, Italian ja Saksan lisäksi myös Brasilialla on todennäköisesti enemmän materiaa huippusarjoissa. Tänä päivänä tilanne on vielä menossa siihen suuntaan, että La Liga ja Valioliiga alkavat pelin tasossa olla hieman muiden sarjojen yläpuolella, joten kyllä Englannin maajoukkueen pitäisi pystyä lyömään esimerkiksi Algerian tai USA:n vastaavat.

Hyvänä esimerkkinä, ja terävänä paksuna piikkinä brittifutispuritanistien lihassa on Arsenal. Tykkimiehet olivat ensimmäinen seura, joka nimesi Valioliigan otteluun kokoonpanon, jossa ei ollut ainuttakaan englantilaispelaajaa. Syyt löytyvät luonnollisesti penkin päästä, sillä manageri on se, joka vastaa siitä kuka pelaa. Arsenalin manageri Arsene Wenger tunnetaan nuoriin luottavana, hyvän silmän lahjakkuudelle omaavana ja siirtomarkkinoilla erittäin taitavana velhona. Wenger on koulinut supertähtiä esimerkiksi sellaisista pelaajista kuin Dennis Bergkamp, Thierry Henry, Emmanuel Adebayor ja Cesc Fabregas. Ulkomuistista sanoisin, ettei Wenger ole hankkinut Arsenalin edustusjoukkueeseen Theo Walcottin lisäksi ainoatakaan englantilaispelaajaa, jos ei lasketa puolustustankki Sol Campbellin ilmaissiirtoa viime talvena. Syy on selvä. Englantilaiset ovat hintalaatusuhteeltaan surkeita, eivätkä oikeastaan sovi Wengerin ajattelufutikseen. Jos haluaa ostaa hyvää halvalla, pitää katsoa saaren ulkopuolelle. Tämän voi jokainen tarkistaa katsomalla englantilaispelaajien siirtosummia viime vuosilta (Glen Johnson 15milj. € ???).

The Unbeatables. 5pts, löydä kuvasta englantilainen

Jos Arsenal nostaa rohkeasti omia akatemiapelaajiaan edustusjoukkueeseen, ja antaa heille vastuuta, miksei Arsenalin akatemiasta nouse englantilaispelaajia? Kieran Gibbs ja Freddy Eastmond ovat monen vuoden ajalta lähes ainoat englantilaispelaajat. Sama koskee monia muita akatemioita. Liverpoolin akatemiasta ei ole Steven Gerrardin ja Jamie Carragherin jälkeen noussut vakituisesti edustusmiehistöön oikeastaan ketään, mikä on aivan käsittämätön asia. Chelsea-luotsi Carlo Ancelotti on puhunut nostavansa Bluesin edustusmiehistöön neljä nuorta pelaajaa reserveistä/akatemiasta: Nemanja Matic, Fabio Borini, Gael Kakuta ja Jeffrey Bruma. Ei varmaan tarvitse mainita, että yksikään heistä ei ole englantilainen. Manchester United on sentään onnistunut nostamaan brittejä kokoonpanoon, esimerkiksi pohjois-irlantilaiset Darron Gibson ja Jonny Evans, mutta englantilaiset ovat Danny Wellbeckin lisäksi vähissä. Big Fourin takana tilanne on hieman valoisampi, kun esimerkiksi Evertonin kasvatti Jack Rodwell ja Fulhamin Chris Smalling löivät viime kaudella enemmän ja vähemmän läpi. Joka tapauksessa englantilaisseurojen akatemioista nousee nykyään enemmän ja enemmän ulkomaalaispelaajia. Vaikka ulkomaanavuista on usein maksettu jotain, tuskin heitä suositaan kotimaisten pelaajien kustanneuksella. Lahjakkaampi etenee urallaan. Toisaalta osansa on varmasti myös valmennuksella, jota englantilaiset pelaajat ovat saaneet aiemmin urallaan, sekä akatemian johtajien nerokkaasta kyvystä nähdä kenestä tulee jotain ja kenestä ei. Lisätietoa tästä “lahjasta” voi kysyä vaikka Leeds Unitedin akatemiasta, joka pisti pihalle Tom Cairney -nimisen keskikenttäpelaajan. Leedsin edustusjoukkue pelasi viime kaudella League One:a, kun taas Cairney pelasi  Hull Cityssä Valioliigaa 17-vuotiaana esittäen erittäin lupaavia otteita.

Kuvitellaanpa, että Valioliigaan tulisi esimerkiksi sääntö, ettei kokoonpanossa saa olla yli viittä ulkomaalaispelaajaa. Täksi kaudeksihan tulee jo UEFA:n home grown -sääntö, joka pakottaa nimeämään englantilaispelaajia pelaajalistaan, muttei pakota peluuttamaan heitä tai vähentämään ulkomaalaispelaajia. Joka tapauksessa jos ulkomaalaispelaajien määrää rajoitettaisiin, olisi sillä monenlaisia seurauksia. Moni säännön puolestapuhuja uskoo, että fanit haluavat mieluummin nähdä “omia poikia” kuin ympäri maailmaa kootun muukalaislegioonan. Kaikki olemassa olevat faktat ja tilastot eivät kuitenkaan todista, että omien kasvattien peluuttaminen nostaisi yleisömääriä. Sen sijaan menestys nostaa. Radikaalisti, räjähdysmäisen nopeasti, ja ennen kaikkea todistetusti. Otetaan esimerkiksi taas Valioliigan muukalaislegioona numero uno, Arsenal. Seura rakensi pari vuotta sitten uuden 60 000 vetävän stadionin, ja sen katsojakeskiarvo huiteli viime kaudella 60 000 paremmalla puolella. Kausikortteihin on lisäksi vuosien jono. Ja avauskokoonpanossa ei ainuttakaan englantilaispelaajaa useimmissa otteluissa. Se, mitä ulkomaalaispelaajien määrän rajoittaminen saisi aikaan, olisi sekä Valioliigan että Englannin maajoukkueen tason putoaminen. Valioliigaan tulisi joukko englantilaispelaajia, joiden taso tällä hetkellä ja näillä säännöillä ei riittäisi edes Valioliigajoukkueen harjoituskeskukseen. Mitä maajoukkueeseen tulee, englannin huippupelaajista ei tulisi parempia heidän pelatessaan huonompia pelaajia vastaan. Valioliigassa pelaa jo nyt monia englantilaisia, jotka eivät mahdu Kolmeen Leijonaan. Mihin tarvitaan lisää sellaisia? Englanti voi saada joko huippuliigan, tai kotimaisen liigan. Mutta molempia se ei voi saada.

David Nugent #10 - lisää näitä Valioliigaan?

Itse olen osittain samaa mieltä ulkomaalaipelaajien rajoittamista vaativien kanssa. En haluaisi nähdä Veikkausliigassa joukkuetta, jolla ei olisi kokoonpanossa ainuttakaan suomalaista. Jokin kohtuudella laadittu sääntö olisi varmasti paikallaan. Mutta englantilaista futista se ei tule yksinään pelastamaan, eikä Englanti voita maailmanmestaruutta ensi kisoissa jos se nyt rajoittaa ulkomaalaisten määrää. Ongelmat ovat jossain syvemmällä. Pelaajatuotannossa, valmennuskulttuurissa, yleisessä lajin keskuudessa vallitsevassa vanhanaikaisuudessa, brittiläisessä itsepäisyydessä… Ennen kuin pelaajatuotanto on saatu paremmaksi ja ennen kaikkea monipuolisemmaksi, ei ole mitään syytä antaa englantilaispelaajille ilmaista tietä huipulle Valioliigan tason kärsiessä siitä. Ja kun pelaajatuotanto ja valmennuskulttuuri ovat parempia, tulee akatemioista edustusjoukkueiden porteille kolkuttelemaan parempia englantilaispelaajia, jolloin kotimaisten pelaajien määrä nousee itsestään. Mitä Valioliigaan tulee, sillä on paljon pahempiakin ongelmia. Ison-Britannian tiukka verotus ulkomaalaisille uhkaa viedä suurimmat tähdet lähinnä Espanjan kentille, tälläkin hetkellä maailman kymmenestä parhaasta pelaajasta helposti ainakin yli 50% pelaa lämpimillä laitumilla, asia joka oli toisin vielä ei kovin monta vuotta sitten. Lisäksi seurat ovat joko velkaisia, tai ulkomaalaisomistuksessa, pahimmissa tapauksessa molempia. Englantilaisten tulisi hoitaa ensin omat perusasiat kuntoon, ennen kuin alkavat huudella vieraisiin pöytiin. Muiden syyttäminen on liian helppoa.

Englantilaista jalkapalloa korjaamassa, Iso Mestari.